Blogi

Englanninkielessä maailmassa puhutaan termistä ”utility computing” joka tarkoittaa mallia missä laskentakapasiteettia toimitetaan hyödykkeenä kuten sähköä tai vettä. Monet palvelut kuten kaasu, sähkö, pilvi-infra tai vesi ovat esimerkkejä hyödykkeistä, joiden käyttäminen on tehty asiakkaalle hyvin helpoksi.

Kolmiosaisen blogisarjansa toisessa osassa pilviarkkitehtimme Toni Peltonen sekä Anton Aksola kertovat kuinka pilvisovellus tulisi konfiguroida jotta siitä tulisi pilvinatiivi.    

Kolmiosaisessa blogisarjassa pilviarkkitehtimme Toni Peltonen sekä Anton Aksola johdattavat lukijansa pilvinatiivien sovellusten ja niiden ajoympäristöjen suunnitteluun.   

Vaikka "vahinko ei tule kello kaulassa" on vanha sanonta, on tässä silti vissi perä. 

Tapaan työssäni jatkuvasti suomalaisia IT-päättäjiä. Suurin osa heistä on erittäin kiinnostunut pilvipalveluiden mahdollisuuksista, joustavista kustannuksista ja helppoudesta. Olen kuitenkin tunnistanut kaksi selkeästi yleisintä estettä, jotka hidastavat yritysten pilveistymistä. Ensimmäinen on harhakuva pilven puutteellisesta tietoturvasta ja toinen on perisuomalainen "näin me ollaan aina ennenkin tehty".

Yksi toivotuimpia ominaisuuksia OpenStack-pilveemme on ollut kuormantasaaja, jota voidaan hyödyntää molemmilla saatavuusalueilla. 

Kerroin aiemmassa blogissani Nebula Cloud 9:n uudesta hinnoittelusta, joka on nyt saatavilla. Kuinka uusi malli sitten tuottaa yritykselle säästöjä ja joustavuutta? Katsotaan kolmea eri skenaariota:

Yrityksillä on kasvavassa määrin tarve hyödyntää pilvipalveluiden tarjoamaa joustavuutta.

Saimme viimekertaisessa Beer&Cloud -tapahtumassamme palautetta ohjeistuksen puutteesta saatavuusalueiden välisen liikennöinnin toteuttamisesta. Siksi loimme oheisen dokumentin asiakkaillemme. 

Korkea asiakastyytyväisyys on kautta koko yhtiömme historian ollut tärkein toimintaamme ohjaava tavoitteemme.